Elämän arvot

Arvot

Luen nyt tätä Sinkun elämää kirjaa, ei nyt ehkä samanlainen wow - fiilis ole tullut tästä kirjasta ainakaan vielä kuin miten ihmeellinen wau - kokemus tuli tuosta Jotta voisin rakastaa - kirjasta joka oli todella kauniisti kuvitettu ja todella jotenkin täynnä asiaa ja ehkä jotenkin kosketti omia ajatuksia ja kokemuksia ja mitä olen ja minne haluan mennä.

Mutta  tässä toisessa kirjassa muunmuassa puhutaan arvoista. Mihin minä uskon. Yksi tärkeimmistä arvoista itselle varmasti ovat rehellisyys ja luottamus. Uskon avoimuuteen ja että rehellisyys maan perii. Anteeksianto on myös minusta tärkeä arvo, koska muuten ihminen jää turhaan roikkumaan vihassa ja katkeruudessa ja muissa negatiivisissa tunteissa jotka syövät sisältä eivätkä edistä kehittymistä ihmisenä. Jäädään liikaa kiinni menneisyyteen ja kokemuksiin jotka on ollut jo.

Luovuus ja kauneus, en tiedä laskenko niitä arvoiksi sinällään, mutta olen luova ihminen joten totta kai arvostan muissakin sitä ominaisuutta ja miten ne voi yhdistyessä luoda jotain vielä hienompaa ja kauneus, jos katsoo maailmassa mieluummin kauneutta kuin rumuutta on maailmankatsomus ja mieli valoisampi ja näkee mahdollisuuksia enemmän kuin epäonnistumisia. Asia, jonka kanssa työskentelen edelleen. Olen jotenkin elänyt ison osaa elämääni pessimistinä ja negatiivisena enemmänkin joten olen jatkuvassa yrityksessä pysyä nyt siellä optimistisemmassa ja positiivisessa päässä jossa näkisin enemmän kauneutta.

Hyväksyntä, hyväksytään itsemme ja toisemme on tärkeä arvo koska ilman sitä ei ole oikein polkua eteenpäin. Itsekunnioitus myös ja sellainen itsearvostus, kuinka monesti onkaan vastaan tullut ihmisiä jotka ajattelevat että minä olen syy heidän onnellisuuteen ja onneen ja itsetunto-ongelmiin. Nope. Minä en ole se tolppa joka saa toisen seisomaan omilla jaloillaan. Se on kahden kauppa ja vaatii että molemmat osaa seistä jaloillaan ja arvostaa itseään, muuten helposti toinen vahvempi myös talloo toisen jalkoihinsa. Toki nämä on asioita joiden kanssa varmasti itselläkin vielä tehtävää, jatkaa itseensä uskomista jne.

Toisen auttaminen, olen aina ollut ihminen joka haluaa auttaa, tulee iloiseksi kun saa tehdä toisen iloiseksi jne ja joskus se menee jopa liiallisuuksiin tai autan omien voimavarojenkin kustannuksella ja ajan itseni uupuneeksi kun en osaa sanoa aina ei. Se on ehkä asia jossa pitää osata huomioida omia voimavarojaan ja osata sanoa milloin ei itsellä ole voimia auttaa tai olla tukena.

Luonto, en osaisi kuvitella asuvani missään missä ei olisi luontoa ja tavallaan vaikka aina alleviivaan että olen kaupunkilaistyttö siihen osittain syynä on sekin kun ei ole korttia ja autoa ja varaa ylläpitää moisia, joten ehkä jos olisi se toinen jonka kautta voisi onnistua niin olisihan se kiva asua maalla tai olla omavaraisempi.

Itsensä kehittäminen, se on varmaan nykyisin vielä isommassa roolissa koska aikanaan tuskin kauheasti osasin katsoa sisään tai pohtia moisia asioita, mutta nyt koen että jos se olen vain minä joka uskoo itsensä kehittämiseen ja haluaa sitä tehdä ja toinen uskoo omaan pysyvyyteensä ja kokonaisuuteensa ilman muutosta ja kehitystä niin en usko että kauhean pitkälle yhteinen tie kulkee. Näkeehän sen jo ystävissä että ihmiset tulee ja osa tippuu pois, toki elämätkin muuttuu, tavoitteet arvot ja kaikki voi muuttua niin ettei enää ole mitään yhteistä.

Onhan noita arvoja muitakin mutta tuossa varmaan muutama asia joita arvostaa itsessään ja muissa.

Toki jos arvomaailma ei kohtaa ei ystävyys/kaveruus/rakkaus kauhean pitkälle kävele, kaikessa tuskin tarvitsee olla samanlaiset, joissakin asioissa ja arvoissa ihminen on joustavampi mutta ne elämänarvot jotka on se oma selkäranka hyvälle elämälle, niistä ei kenenkään pitäisi joustaa.