lauantai 9. syyskuuta 2017
What about us?
Ihmiset löytää ystäviä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Päiväkodista, naapureista, koulusta, töistä, harrastuksista ja lähes mistä tahansa. Minulla ei ollut paljoakaan ystäviä lapsena jos ei lasketa naapureita joiden kanssa tuli leikittyä ja äidin ystävän lasta jolle äiti taisi olla kummi. Olihan mulla koulun kautta jopa yksi kaveri.
Läheisemmät kaverit löysin sitten aikanaan demin foorumilta kun Taru sormusten herrasta ja Potterit oli kuumaa kamaa noin sanotusti. Jo tuolloin opin että kaikkea ei ole tehty kestämään, vain yksi tuolta ajalta saamani ystävä on yhä kymmenenkin vuoden päästä elämässä. Kaksi ihmistä joiden kanssa koin olevani jopa läheisempi tuolloin katkesi lopulta välit, kun toinen ihminen olikin ihmissuhteita myrkyttävä katkera ihminen, ja hassua miten haaskasin yli kolme vuotta syyttäen itseäni ennen kuin ymmärsin miten surkuhupaisa ihminen tämä ihminen olikaan ja oli saanut toisenkin ystävän uskomaan omiin satuihinsa, joka alkuun puhui miten myrkyllinen ystävä tämä kyseinen ihminen oli. Silloin se sattui, sattui monet vuodetkin. Jätti arpensa joita kannetaan aina mukana, koska tämä myrkyllinen opetti mitä itsetuhoisuus on, miten sitä toteutetaan.
En sano etteikö tämän yhä elämässä oleman ystävän kanssa ei olisi ollut kipupisteitä ja hetkiä kun usko ystävyyden selviämiseen oli heikko, mutta me onneksi selvisimme siitä. Oli minulla toinenkin tuolta ajalta, jonka piti olla lapseni kummi, mutta sen kanssa meni välit jokunen vuosi sitten ja vaikka sekin silloin suututti ja vitutti ja tuntui että oon haaskannut elämääni ihmiseen joka paljastuu täysin muuksi, ihminen joka oli tärkeä kun erosin siitä kusipäästä Savossa jne olikin yhtäkkiä täysin turha, hukkareissu, ajanhaaskausta. Mutta siitäkin selvittiin.
Kuopion ajan ystävistä ei taida myöskään monia olla jäänyt muuton jälkeen, osaan toki poltin itse siltani, mutta siitäkin voisi toki keskustella pitäisikö toisen osapuolen myös katsoa peiliin jos toistaa itse samaa kaavaa muihinkin ihmisiin. Samapa tuo, tuli ja meni ja selvittiin taas jaloilleen. Toki välillä sitä ikävöi noita ihmisiä, niitä hyviä hetkiä vaikka ne ehkä olikin valheellisia ja epätodellisia. Silti niissä hetkissä oli ollut hauskaa.
Nyt olen taas tajunnut miten huijaavia ja esittäviä ja pinnallisia ihmiset osaa olla. Kuinka heti kun itse tekee vastoin massan odotuksia, heti on seläntakana kauhea paskanjauhaminen käynnissä, paljastuipahan taas että ne ihmiset joista ajattelin että ovat oikeudenmukaisia, ymmärtäväisiä ja joiden kanssa voi jopa keskustella ja olla väleissä vaikka ei enää jokin asia enää kiinnosta, paljastuvatkin mädiksi omenoiksi. Miten paljon tuhlattua turhaa aikaa monen projektin parissa kun lopultakin todelliset persoonat paljastuu maskin alta. Olen kai sitten niin erilainen kusipää itse heille kun en suostu olemaan massaa, en suostu tinkimään omasta hyvinvoinnista ja mielentervedestä VAIN jotta elämä menee kuten heille sopisi. Ehkä hetki jolloin tein valintani oli huono ja sai itsekkään mielikuvan, mutta se ei ollut suunniteltu hetki, se vaan tuli, oli ollut pitkään päässä ja se vaan purkautui vääränä hetkenä antaen vääränlaisen kuvan ehkä, mutta tehty mikä tehty.
Tavallaan kun kerran on jo leimattu valmiiksi takinkääntäjäksi ja nyt en ole luottamuksen enkä minkään arvoinen kun en ole hamaan asti lojaali sopiviksi katsomille tahoille vaan haluan olla se erilainen ja tehdä niin kuin itse näen itselleni hyväksi, olen se hylkiö.
Mutta tällä erää mä en suostu sitä paskaa nielemään. Hymyilemään ja katumaan ja pahoittelemaan. Mä näytän keskaria. Mä sanon vaan kaikille esittäjille: Fuck you, fuck you very much Lily Allenin biisin mukaan. Mä en todellakaan tarttee ihmisiä elämääni missään muotoa jotka myrkyttää minua tai elämääni sillä määrällä kuraa.
SE ON VAIN HARRASTUS! Milloin siitä tuli teille noin vakavaa? Ehkä olisi aika vaihtaa harrastusta jos siitä on tullut noin vakavaa ja se oikeuttaa ihmiset ruotimaan toisiaan ja jauhamaan paskaa ja aiheuttamaan mielipahaa ja mielenkiinnonloppua porukan kanssa toimimiseen, muuten saattaa jopa olla et hissukseen teillä ei oo ketään jäljellä siellä kun todellisuus paljastuu muillekin. Karma is bitch. Have a fukin' nice day!
Ei huolta, en aio olla teihin yhteydessä, kaiken mitä jatkossa haluan teen niissä porukoissa missä on ystävällisiä mukavia ihmisiä jotka tahtoo pitää hauskaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

