What about us?

Ihmiset löytää ystäviä mitä ihmeellisimmistä paikoista. Päiväkodista, naapureista, koulusta, töistä, harrastuksista ja lähes mistä tahansa. Minulla ei ollut paljoakaan ystäviä lapsena jos ei lasketa naapureita joiden kanssa tuli leikittyä ja äidin ystävän lasta jolle äiti taisi olla kummi. Olihan mulla koulun kautta jopa yksi kaveri.

Läheisemmät kaverit löysin sitten aikanaan demin foorumilta kun Taru sormusten herrasta ja Potterit oli kuumaa kamaa noin sanotusti. Jo tuolloin opin että kaikkea ei ole tehty kestämään, vain yksi tuolta ajalta saamani ystävä on yhä kymmenenkin vuoden päästä elämässä. Kaksi ihmistä joiden kanssa koin olevani jopa läheisempi tuolloin katkesi lopulta välit, kun toinen ihminen olikin ihmissuhteita myrkyttävä katkera ihminen, ja hassua miten haaskasin yli kolme vuotta syyttäen itseäni ennen kuin ymmärsin miten surkuhupaisa ihminen tämä ihminen olikaan ja oli saanut toisenkin ystävän uskomaan omiin satuihinsa, joka alkuun puhui miten myrkyllinen ystävä tämä kyseinen ihminen oli. Silloin se sattui, sattui monet vuodetkin. Jätti arpensa joita kannetaan aina mukana, koska tämä myrkyllinen opetti mitä itsetuhoisuus on, miten sitä toteutetaan.

En sano etteikö tämän yhä elämässä oleman ystävän kanssa ei olisi ollut kipupisteitä ja hetkiä kun usko ystävyyden selviämiseen oli heikko, mutta me onneksi selvisimme siitä. Oli minulla toinenkin tuolta ajalta, jonka piti olla lapseni kummi, mutta sen kanssa meni välit jokunen vuosi sitten ja vaikka sekin silloin suututti ja vitutti ja tuntui että oon haaskannut elämääni ihmiseen joka paljastuu täysin muuksi, ihminen joka oli tärkeä kun erosin siitä kusipäästä Savossa jne olikin yhtäkkiä täysin turha, hukkareissu, ajanhaaskausta. Mutta siitäkin selvittiin.

Kuopion ajan ystävistä ei taida myöskään monia olla jäänyt muuton jälkeen, osaan toki poltin itse siltani, mutta siitäkin voisi toki keskustella pitäisikö toisen osapuolen myös katsoa peiliin jos toistaa itse samaa kaavaa muihinkin ihmisiin. Samapa tuo, tuli ja meni ja selvittiin taas jaloilleen. Toki välillä sitä ikävöi noita ihmisiä, niitä hyviä hetkiä vaikka ne ehkä olikin valheellisia ja epätodellisia. Silti niissä hetkissä oli ollut hauskaa.

Nyt olen taas tajunnut miten huijaavia ja esittäviä ja pinnallisia ihmiset osaa olla. Kuinka heti kun itse tekee vastoin massan odotuksia, heti on seläntakana kauhea paskanjauhaminen käynnissä, paljastuipahan taas että ne ihmiset joista ajattelin että ovat oikeudenmukaisia, ymmärtäväisiä ja joiden kanssa voi jopa keskustella ja olla väleissä vaikka ei enää jokin asia enää kiinnosta, paljastuvatkin mädiksi omenoiksi. Miten paljon tuhlattua turhaa aikaa monen projektin parissa kun lopultakin todelliset persoonat paljastuu maskin alta. Olen kai sitten niin erilainen kusipää itse heille kun en suostu olemaan massaa, en suostu tinkimään omasta hyvinvoinnista ja mielentervedestä VAIN jotta elämä menee kuten heille sopisi. Ehkä hetki jolloin tein valintani oli huono ja sai itsekkään mielikuvan, mutta se ei ollut suunniteltu hetki, se vaan tuli, oli ollut pitkään päässä ja se vaan purkautui vääränä hetkenä antaen vääränlaisen kuvan ehkä, mutta tehty mikä tehty.

Tavallaan kun kerran on jo leimattu valmiiksi takinkääntäjäksi ja nyt en ole luottamuksen enkä minkään arvoinen kun en ole hamaan asti lojaali sopiviksi katsomille tahoille vaan haluan olla se erilainen ja tehdä niin kuin itse näen itselleni hyväksi, olen se hylkiö.

Mutta tällä erää mä en suostu sitä paskaa nielemään. Hymyilemään ja katumaan ja pahoittelemaan. Mä näytän keskaria. Mä sanon vaan kaikille esittäjille: Fuck you, fuck you very much Lily Allenin biisin mukaan. Mä en todellakaan tarttee ihmisiä elämääni missään muotoa jotka myrkyttää minua tai elämääni sillä määrällä kuraa.

SE ON VAIN HARRASTUS! Milloin siitä tuli teille noin vakavaa? Ehkä olisi aika vaihtaa harrastusta jos siitä on tullut noin vakavaa ja se oikeuttaa ihmiset ruotimaan toisiaan ja jauhamaan paskaa ja aiheuttamaan mielipahaa ja mielenkiinnonloppua porukan kanssa toimimiseen, muuten saattaa jopa olla et hissukseen teillä ei oo ketään jäljellä siellä kun todellisuus paljastuu muillekin. Karma is bitch. Have a fukin' nice day!

Ei huolta, en aio olla teihin yhteydessä, kaiken mitä jatkossa haluan teen niissä porukoissa missä on ystävällisiä mukavia ihmisiä jotka tahtoo pitää hauskaa.

Kertakäyttökulttuuri

Ihmiset pohtivat ihmissuhteita ja parisuhteita. Miten kaikesta jopa ihmissuhteista on tullut kertakäyttötavaraa. Kun elämästä on tullut epävakaata ja stressaavaa taloudellisesti tai työn vaatimusten ja ties minkä muun takia ihmiset taitavat haluta tuudittautua siihen ajatukseen että parisuhteen pitäisi olla seesteistä ja helppoa. Kun siihen tulee haasteita ja ongelmia, koetaan helpommaksi heittää se roskiin ja etsiä uusi suhde tilalle kuin että tehtäisiin töitä sen eteen että suhde toimisi hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Ihmiset eivät halua sitoutua ja kantaa omaa osaansa suhteeseen.

Monet eivät edes nykypäivänä halua sitoutua parisuhteeseen, koska sinkkuna on vapaus tehdä mitä huvittaa, kenen tahansa kanssa eikä tarvitse tyytyä yhteen ihmiseen. Helppoa ja yksinkertaista "pikaruokaa", jossa ei tarvitse tehdä suurempaa työtä.

Kun kulutuskulttuurikin on kertakäyttöistä, eikä enää rikkoutuneita asioita korjata vaan vaihdetaan uusiin, on se ajatusmalli tullut ihmissuhteisiinkin. Miksi korjata kun voi saada tilalle uuden? Ei siitä tule sanktioita tai paheksuntaa, kun se on jo normaaliksi luokiteltu. Avioliittokin on vain paperi muiden joukossa, ei lupaus kuolemaan saakka kestävästä rakkaudesta myötä- ja vastoinkäymisissä, en toki sano että asia olisi näin kaikille.

Enää ei ole outoa että on yksinhuoltajia, sekään ei ole enää tuomittava asia vaan on ihan normaalia että toinen lähtee pois ja joko kannetaan silti vastuu jälkikasvustaan tai iloitaan kun sitä vastuuta voi paeta ilman rangaistuksia tai paheksuntaa. On niin helppoa paeta vastuutaan.

Mihin katosi halu sitoutua ja nauttia vakiintuneen suhteen eduista? Toki ainahan rakkaus ei riitä, aina suhde ei toimi, en sano että joka tapauksessa kyse on kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta yrittää. Kommunikaatiokyvyllä, itsensä ja toisen ymmärtämisellä, halulla nähdä että suhdearki on muutakin kuin vaaleanpunaisia pilviä ja nuoralla tanssia, voi kantaa pitkälle jos on halua saada suhde toimimaan. Kompromissit ja yhteistyö on avainsanoja. Ja itse koen mukavammaksi ajatuksen pysyvämmästä kuin kertakäyttöisestä suhteilusta siinä että vakituisen ihmisen kanssa voi oppia tuntemaan ihmisestä hyvät ja huonot puolet, kehittymään ihmisenä kuin että ympäristö pysyy vakaampana kuin että aloitat aina kaiken alusta, toiseen tutustumisen, sen arjen rakentamisen ja mistä kukakin pitää jne.

Mutta ehkäpä maailmassa on myös niitä jotka haluavat sitoutua eivätkä kaipaa vapautta saada joka sormelle eri ihmisen, ehkä maailmassa on vielä sitoutuvia suhdeihmisiäkin. Haluan uskoa ainakin ettei ne ole kuolleet sukupuuttoon vaikka kulttuuri ja ihmiskunta on tehnyt kertakäyttö-elämästä niin suvaitsevan haluttavaa.

"Pinnallista kaveruutta
torilla kaupataan
ystävyyden hinta on liian kallis
kun vastapalkkana on kitkerä pettymys
Pinnallisuus on in tässä maailmassa
jossa avoin selkäänpuukottaminen
ja tuomitseminen on arkipäivää
Siispä tarjoilkaamme kevyitä luonne-aterioita
torin laidalla toivoen että joku haluaisi sen ostaa

Syvällisyys ja välittäminen
aito kiinnostus ja persoonallisuus
on lippu yksinäisyyteen
se on rikos suurinta luokkaa

Kaveruuden hintana on
sielusi hautaaminen ja mielesi laimentaminen
erilaisin ainein ja turhin tiedoin

Siis tervetuloa torille
Pinnallista kaveruutta kauppaamaan
(c) 2009 Yuki Ronkainen

Missä se lähimmäisen rakkaus on?

Once again, teksti vuodelta 2012:

En ole täydellinen ihminen, teen virheitä ja olen tehnyt niitä ennenkin ja tulen aina tekemään niitä, se ei tee minusta kädetöntä tai avutonta tai huonoa ihmistä koska kaikkihan niitä on tehnyt ja tulevat tekemään. Se mitä on tapahtunut menneisyydessä on menneisyyttä ja ihmiset tuntuvat tykkäävän ruotia ihmisten menneisyyttä, no riippuen sitten taas kenen menneisyyttä katsotaan, joidenkin menneisyys voidaan lakaista matonkin alle ja olla parasta kaveria ja suojella pahoilta totuuksilta, mutta niin riippuen ihmisestä ja ilmeisesti joillain on mielikuvitusta värittää ihmisten historia megalomaaniseksi eepokseksikin.

No, mutta me ihmiset ryvetäänkin paljon eilisessä, me pohditaan entä jos olisin tehnyt näin, olisiko asiat nyt paremmin vai huonommin. Miksi en tehnyt tuota ja ollut tekemättä tuota? Tätähän me ihmiset teemme alvariinsa, me harmittelemme tekojamme, valintojamme ja omia virheitämme ja niiden seurauksia nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Koirat taas elävät hetkessä, eivät eilisessä, eivät huomisessa vaan tässä hetkessä. Huomista ei ole vielä ja eilinen oli ja meni ja sille ei voi enää mitään, mutta tälle hetkelle me voimme tehdä asioita. Ihmiset siinä missä koiratkin osaavat muuttua parempaan tai huonompaan suuntaan riippuen monista asioista, eri toten ihmisen omasta halusta muuttua tai tehdä toisenlaisia valintoja. Ihmisen pitää myös kyetä näkemään missä tekee väärin tai miksi valinnoilla on paha karma. Jos on sokea omille virheilleen, omille väärille valinnoilleen ja toistaa samaa kaavaa samalla lopputuloksella se on hänen oma häviönsä, mutta jos ihminen haluaa muuttua parempaan ja etsiä uusia uria elämälleen niin sehän on hienoa ja sitä kuuluisi tukea ja kannustaa.

Mutta kuten sanoin, ihmiset rakastaa menneisyyttä ja ihmisten mielestä useimmiten ihminen ei muutu. Kerran paha, aina paha. Ei ihminen muutu, jos hän on jonkun erheen tehnyt aikoinaan voidaan suoraan sanoa että se sama virhe toistuu uudelleen ja uudelleen, mutta ihminen osaa muuttua, vaikka kuinka haluttaisiin pitää ihmistä kuinka kauheana tahansa (Vaikka ihminen tekee kauheita asioita ei se aina tarkoita että ihminen on kauhea tai miten se Greyn anatomian yksi quote menikään) niin se että ihmiset tekevät kaiken tuhotakseen ihmisen elämän, tämän ponnistelut muuttua ja näyttää se että on eri ihminen tuntuu olevan ehkä se suurin syy miksi joillain asiat toistaa samaa kaavaa kun muut niin innolla kampittavat ja edes auttavat oman mielikuvansa toteuttamista.

Ihmiset osaavat tehdä paljon pahaa pelkillä sanoilla ja sanojen lumivyöryllä toisille ihmisille. Kun ihmisen mainetta pilataan, mustamaalataan turhin perustein se voi olla varsin tuhoisaa ja minä toivon että nämä ihmiset koko maailmassa jotka ei usko muuttumisen voimaan ja anna tilaisuutta näyttää kasvaneensa paremmiksi ihmisiksi ja niin edelleen, niille toivon että he kokevat samanlaisen kohtalon joskus kun ne omat luurangot kaapeista paljastuu ja yllättäen ei löydykään pelastavaa peitetarinaa ja yllättäen et olekaan se kaikki tietävä persoona. Haluan uskoa karmaan, hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita ja toisin päin, toisaalta ei taida minullakaan kovin hyvin toimia se karma.

Miksi ihmiset ovat susia toisilleen? Mihin ihmisten oma elämä ja sen omat huolet ovat kadonneet kun on aikaa järjestellä muidenkin elämät oman käsityksensä mukaisiksi, tunkea nenänsä asioihin joihin se ei edes kuulu? Tuntuu että Salatut elämät, BB jne on kyl tosiaan sotkenut yhteiskunnan, omaa rauhaa, yksityisaluetta ei ole vaan kaikki on avoimesti riepoteltavana kenelle tahansa!

Minne helkutin Jumalan selän taakse pitää muuttaa että saa joskus edes luvan hengittää ja elää ilman että kivitetään pienestäkin liikkeestä, yrityksestä elää elämäänsä TÄSSÄ päivässä eikä eilisessä eikä huomisessa. Yhteiskunta syö itse itsensä kun lähimmäisen rakkauskin on selkäänpuukottamista ja selän takana paskan jauhamista. Kohtele toisia kuten haluat itse tulla kohdelluksi? Selkeästi liian moni haluaa itsensä lokaan.

Ihmiset hyvät katsokaa peiliin välillä älkääkö esittäkö tietävänne kaikesta kaiken paremmin kuin muut koska te ette tiedä, koska ei kenenkään elämä ole täydellistä, meillä kaikilla on salaisuutemme, omat erheemme, omat kompastuskivemme, historiamme eikä monella jos kellään ne ole puhtoisia, mutta haluatteko te tuomion menneisyytenne perusteella jos ette ole enää sama ihminen kuin silloin?

Jos melodraamaa, draamaa haluaa niin televisiosta sitä löytyy ja elokuvissa ja kirjoissa, tarvitseeko oikeastakin elämästä tehdä jotain sairasta saippuaoopperaa, mieluummin jos ihmiset keskittyisi katsomaan mihin yli päätään maailma on menossa ja meidän ei tarvitse edes paljoa katsella rajojen ulkopuolelle vaan ihan oman maamme tilaa, meidän helkutin oma maamme on hätää kärsimässä joten jos pitää asioihin saada muutoksia niin jos konkreettisesti laittaisitte sen edes johonkin hyödylliseen kuin muiden ihmisten asioiden sotkemiseen vain koska te tiedätte paremmin ja te tiedätte kenellä oikeus elää ja olla ja kenellä ei saisi edes ipanoita olla!

Joo, voi olla varsin ärhäkkä tämä teksti mutta tämä sisältää kyllä monen muunkin ihmisen puolesta varmasti saman ajatuksen. Plus, kannustan puhumaan asioista asianomaisten kanssa eikä aina kuuntelemaan muiden paljon värikkäämpiä kertomuksia jotka ovat kaukana totuudesta. Piste. Aaamen ja hyvää päivän jatkoa!

Ketkä inspiroivat sinua? Miksi?

Ostin joku aika sitten kirjan nimeltä Kuka minä olen? - ystäväkirja minusta omaan itsetutkiskeluuni. Vaikka kirjassa on paljon itseään toistavia kysymyksiä, on siinä myös hyviä kysymyksiä ja ajattelin niistä joitain kirjoittaa ihan blogiteksteinä. Tässä ensimmäinen kysymys, johon eilen aloitin vastaamaan.

1. Kelly Clarkson

Eilen katselin hänen julkaisemaansa videota jossa oli hänen syntymäpäivänsä. Hän oli hikisissä pyjamissa ja hiukset sekaisella nutturalla, aamufresh mamma tekee siinä perheen tekemää arvoitustehtävää, josta selkiää että pääsee tyttöjen retkelle äitinsä ja siskonsa jne kanssa. Pointti tässä on se, että hän on tunnettu laulaja ja äiti ja hän kykenee julkaisemaan materiaalia jossa ei ole viimeisen päälle tälläytynyt vaan on jalat maassa oleva tähti joka on sympaattisen oloinen ja se riemu mikä kyseisestä lahjasta tuli hänelle oli niin ihanan suloista. Arvostan tällaisia persoonia jotka eivät anna julkisuuden nousta hattuun ja huolehtivat itsestään ja perheestään olemalla ihan omia itsejään.

2. Jared Leto

Tämä mies tekee varsin lahjakkaita suorituksia näyttelijänä, mutta eri toten hän tekee musiikkia joka koskettaa miljoonia ihmisiä. Hän järjestää camppeja faneilleen joissa he pääsevät viettämään aikaa bändin jäsenten kanssa, hän ottaa kontaktia faneihinsa keikoilla kuin niiden ulkopuolella. Hänellä on mielipiteitä ja tuo niitä myös julki musiikillaan yms. Hän haluaa parantaa maailmaa ja ihmisten hyvinvointia. Hänen lisäkseen voisin mainita tähän myös Leonardo Dicaprion joka tekee töitä ympäristön puolesta. Tällaiset ihmiset jotka haluavat taata tuleville sukupolville paremman maailman ovat hatunnoston arvoisia henkilöitä.

3. Anne Rice

Kirjailija joka on tuottanut upeita teoksia, on ollut uskossa kuin poistunut kirkosta. Ihminen joka osaa muuttaa mieltään ja myöntää olleensa väärässä. Hän kuuntelee faniensa mielipiteitä ja haluaa tuottaa tällä hetkellä sellaista televisiosarjaa kirjoistaan johon fanitkin saavat sanoa mielipiteitään, eli haluaa että fanitkin nauttivat tuotoksestaan. Sympaattinen ihminen joka olisi kunnia tavata. Hän on jo iäkkäämpi nainen ja silti niin mukana nykypäivän teknologiassa ja aikaansaava ihminen. Haluaisin olla yhtä eläväinen kun pääsen tuohon ikään.

Ehkä voisi sanoa että näyttelijät & laulajat & kirjailijat jotka ovat jalat maassa ja saavuttaneet nykyisen pisteensä kovalla työllä eivätkä ole antaneet vastoinkäymisten pysäyttää heitä ja sen lisäksi haluavat tehdä hyvää toisille ja ottaa kantaa asioihin, koska he tavallaan toimivat esimerkkeinä nuorille kuin aikuisille että unelmat voivat toteutua, että jokaisen teoilla on merkitystä.

Myös voisin sanoa että ihan tavalliset matti meikäläisetkin ovat inspiroivia omilla teoillaan ja sanoillaan. Kaikki he jotka ihan pienilläkin asioilla auttavat muita, pienelläkin sanalla tai teolla voi olla suuri merkitys toiselle, joten tällaiset arjen sankarit ovat inspiroivia persoonia joista voisi kuka tahansa ottaa mallia.

Ne jotka vastoinkäymisistä huolimatta tekevät töitä sen eteen että saavuttaisivat tavoitteensa, ovat myös inspiraatiota antavia, heidän tarinansa varmasti kannustavat monien ihmisten elämää joilla itselläänkin vastoinkäymisiä ja usko vähissä.

4. Äidit & Isät

Tämä viimeisenä, nämä ihmiset tekevät suurta työtä kastattaessaan lapsia ja tehden kaikkensa että talous kantaa ja että lapset saavat kaiken tarvitsemansa. He kantavat suurta vastuusta jostain arvokkaammasta kuin raha ja omaisuus ja se huoli että jos lapsille sattuisi jotain. He kasvattavat uusia aikuisia jotka jatkavat meidän jälkeemme uuden sukupolven kanssa ja luovat maailmasta parempaa paikkaa heille kuin toisille ja heitä varten meidän pitää taistella sellaisen maailman puolesta missä heidän on hyvä elää meidän jälkeemmekin.

Just few days more

 Tänäänukosti ja satoi kaatamalla ja olin aivan fiiliksissä asiasta. On outoa nauttia asiasta joka Suomessa saisi kiroilemaan ja ajattelemaan todella negatiivisesti, kerrankin vaan annoin itseni nauttia siitä, kohdata se positiivisella mielellä. Huomenna viimeinen päivä koulussa, paljon on opittu ja nähty mutta en kyllä ole kauheasti oppinut ohjelmista yms mutta täältä saanut inspiraatota opetella asioita itse. Haluan harrastaa digitaalista piirtämistä & värittämistä photoshopilla, haluan oppia animaatiota after effectsillä ja muilla ohjelmilla, haluan päästä opiskelemaan jonnekin missä näitä opetetaan yhtä hyvällä opetustasolla kuin täällä. Nämä opettajat ovat inspiroivia, kärsivällisiä, auttavaisia, ajan tasalla. Jopa web sivujen opiskelu täällä olisi jopa KIINNOSTAVAA uusimmilla ohjelmilla ja sen opettajan opastuksella.

 Kuten yksi opettaja haastattelussa sanoi, opettajan on saatava oppilaat pitämään itsestään jotta he voivat pitää aineesta ja oppia sitä hyvässä ilmapiirissä, jos oppilaat ei pidä opettajastaan on koko oppiminen tyhjän päällä koska kiinnostus oppimiseen lopahtaa, olen nähnyt asian itsekin esmes psykologian kanssa, yhden opettajan kurssilla koko aine tuntui maailman kuivimmalta aiheelta, toinen opettaja sytytti rakkauden aineeseeen. Olen myös vähän fanittanut täällä Aniplay - kauppaa ja final fantasy - fanityttö osteli vähän FF - aseita koruiksi kuin Cloudin advent childrenin koottavan aseen. Myös Cloudin kaulakoru haettu ja oletettavasti haen vielä rannekorun. Sitten etsimään asua ja teetättää tai tilata jostain se ase, minkä voisi myös seinälle laittaa. Oon nyt niin antanut sisäiselle fanitytölle vallan tehdä hulluja ostoksia. Hentaitakin köhköh taisi tulla ostettua tarrakorttien ja julisteen muodossa. Tuliaisia pitäisi loihtia vielä ömm....

 Tää mesta on osoittanut minulle että mulla on henkisiä ja fyysisiä voimavaroja parempaan ja tehokkaampaan ajankäyttöön ja työntekoon jos haluan ja ympäristö olisi yhtä motivoiva ja inspiroiva kuin täällä. Jos ikärajaa ei olisi ja siirtymä olisi helppoa haluaisin jäädä opiskelemaan tänne. Koulu jossa on laajempi ainevalikoima ja opetus laadultaan huipputasoa kuulostaa niin houkuttelevalta. Tää kulttuuri ja ihmisten kohteliaisuus ja ystävällisyys ja avoimuus on aivan uskomatonta.

 Huomenna alkaa viimeinen weekendi ja aika alkaa sulatella opittua ja koettua ja hakea viimeiset kokemukset ennen maanantain superaikaisia lentoja kohti Saksaa ja sieltä Suomeen. Kaipaan joitain asioita jo kotoa, kuten kahvi suomalaisittain ja pleikkarilla pelaaminen (Squall I am craving for you already <3) ja tietenkin oma ihana poikani joka on reippaasti ollut isovanhemmillaan ja ollut ihastuttavaa seuraa videopuheluiden muodossa.

Olen kiitollinen kaikesta mitä olen kokenut, hyvät ja huonot hetket koska tiedän nyt myös mitä asioita lähteä pohtimaan ja työstämään, ottaa elämään uutta suuntaa ja taistella itsensä sinne missä haluan olla. Tässäpä tämä lyhyt avautuminen.