Kertakäyttökulttuuri

Ihmiset pohtivat ihmissuhteita ja parisuhteita. Miten kaikesta jopa ihmissuhteista on tullut kertakäyttötavaraa. Kun elämästä on tullut epävakaata ja stressaavaa taloudellisesti tai työn vaatimusten ja ties minkä muun takia ihmiset taitavat haluta tuudittautua siihen ajatukseen että parisuhteen pitäisi olla seesteistä ja helppoa. Kun siihen tulee haasteita ja ongelmia, koetaan helpommaksi heittää se roskiin ja etsiä uusi suhde tilalle kuin että tehtäisiin töitä sen eteen että suhde toimisi hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Ihmiset eivät halua sitoutua ja kantaa omaa osaansa suhteeseen.

Monet eivät edes nykypäivänä halua sitoutua parisuhteeseen, koska sinkkuna on vapaus tehdä mitä huvittaa, kenen tahansa kanssa eikä tarvitse tyytyä yhteen ihmiseen. Helppoa ja yksinkertaista "pikaruokaa", jossa ei tarvitse tehdä suurempaa työtä.

Kun kulutuskulttuurikin on kertakäyttöistä, eikä enää rikkoutuneita asioita korjata vaan vaihdetaan uusiin, on se ajatusmalli tullut ihmissuhteisiinkin. Miksi korjata kun voi saada tilalle uuden? Ei siitä tule sanktioita tai paheksuntaa, kun se on jo normaaliksi luokiteltu. Avioliittokin on vain paperi muiden joukossa, ei lupaus kuolemaan saakka kestävästä rakkaudesta myötä- ja vastoinkäymisissä, en toki sano että asia olisi näin kaikille.

Enää ei ole outoa että on yksinhuoltajia, sekään ei ole enää tuomittava asia vaan on ihan normaalia että toinen lähtee pois ja joko kannetaan silti vastuu jälkikasvustaan tai iloitaan kun sitä vastuuta voi paeta ilman rangaistuksia tai paheksuntaa. On niin helppoa paeta vastuutaan.

Mihin katosi halu sitoutua ja nauttia vakiintuneen suhteen eduista? Toki ainahan rakkaus ei riitä, aina suhde ei toimi, en sano että joka tapauksessa kyse on kykenemättömyydestä tai haluttomuudesta yrittää. Kommunikaatiokyvyllä, itsensä ja toisen ymmärtämisellä, halulla nähdä että suhdearki on muutakin kuin vaaleanpunaisia pilviä ja nuoralla tanssia, voi kantaa pitkälle jos on halua saada suhde toimimaan. Kompromissit ja yhteistyö on avainsanoja. Ja itse koen mukavammaksi ajatuksen pysyvämmästä kuin kertakäyttöisestä suhteilusta siinä että vakituisen ihmisen kanssa voi oppia tuntemaan ihmisestä hyvät ja huonot puolet, kehittymään ihmisenä kuin että ympäristö pysyy vakaampana kuin että aloitat aina kaiken alusta, toiseen tutustumisen, sen arjen rakentamisen ja mistä kukakin pitää jne.

Mutta ehkäpä maailmassa on myös niitä jotka haluavat sitoutua eivätkä kaipaa vapautta saada joka sormelle eri ihmisen, ehkä maailmassa on vielä sitoutuvia suhdeihmisiäkin. Haluan uskoa ainakin ettei ne ole kuolleet sukupuuttoon vaikka kulttuuri ja ihmiskunta on tehnyt kertakäyttö-elämästä niin suvaitsevan haluttavaa.

"Pinnallista kaveruutta
torilla kaupataan
ystävyyden hinta on liian kallis
kun vastapalkkana on kitkerä pettymys
Pinnallisuus on in tässä maailmassa
jossa avoin selkäänpuukottaminen
ja tuomitseminen on arkipäivää
Siispä tarjoilkaamme kevyitä luonne-aterioita
torin laidalla toivoen että joku haluaisi sen ostaa

Syvällisyys ja välittäminen
aito kiinnostus ja persoonallisuus
on lippu yksinäisyyteen
se on rikos suurinta luokkaa

Kaveruuden hintana on
sielusi hautaaminen ja mielesi laimentaminen
erilaisin ainein ja turhin tiedoin

Siis tervetuloa torille
Pinnallista kaveruutta kauppaamaan
(c) 2009 Yuki Ronkainen