Tämä oli sinulle aikanaan kesällä kirjoitettu teksti ja myös itselleni, joten vaikket koskaan tätä saanutkaan lukea, julkaisen sen nyt julkisena blogitekstinä.
Minä olen huono kommunikoimaan välillä, koska minä pelkään. Vaikka puhumattomuus voi tehdä tilanteesta pelottavan ja jopa pahentaa asioita, on puhuminenkin pelottavaa, koska lopputulos voi olla täysin sama ja epätietoisuudessa vaikka se niin tuskallistakin saattaa olla, on joskus turvaisampaa. Onhan se loppupeleissä parempi päätyä lopputulokseen oli se mitä tahansa kuin jatkaa siinä valheessa elämisessä, mutta se ei ole aina niin yksinkertaista astua sitä askelta.
Koen että minussa on "bugi" jota en osaa selittää, mutta joka tavallaan tuntuu ajavan suhteitani puihin. Kuinka olen jotenkin irtonainen muista ihmisistä ja heidän toimintatavoistaan ja sosiaalisesta käytöksestä. Olen aina sanonut miten koulukiusaus jätti jälkensä itsetuntooni ja minäkuvaani, mutta nyt uskon että sillä on ollut vaikutusta myös persoonaani rikkoen jotain vuorovaikutustaidoissani ja muiden ihmisten ymmärtämisessä ja siihen etten koe toimivani kuten muut. Myös se ja nuoruuden menetykset ystävyyssuhteissa ja rakkaudessa ovat saaneet minut kammoamaan menettämistä ja se miten olen reagoinut siihen aiemmin, on saanut minua välttelemään sitä.
Tiedostan myös että pitämällä asioita sisälläni ei ainakaan saavuta mitään, päinvastoin. Mutta taas kerran jokin vahvempi minussa telkeää minut siihen paikoilleen.
Vaikka tällä ei olisi mitään vaikutusta jatkolle, olen ainakin kyennyt kerrankin yrittämään ilmaista itseäni syvemmin ja omia pohdintoja omasta käytöksestäni ja pelkojeni syistä.
Koska olen hirveän huono kontrolloimaan omia ajatuksiani ja tunteitani ja tunnen aina kaikesta liikaa. Osaan toki "unohtaa" hetkellisesti ja uskotella etten välitä tai muuttaa suhtautumistani, mutta eihän se ole kuin suojakupla. Tämän takia välillä toivoisi olevani järki- kuin tunne-ihminen.
Menneisyyden opettama epävarmuus kalvaa ja aiheuttaa ongelmia jos toinen osapuoli on vaikeaselkoinen, etäinen tai muutoin antaa syytä epävarmuudelle elää ja lietsoa moista olotilaa.
Analysoin ihmisiä oppimallani tavoilla tehden päätelmiä vaikka ne ei välttämättä pitäisi paikkaansa, koska edelleen pelkään että niissä onkin perää ja siten en halua niitä tuoda ilmi. Koska joku minussa käskee tuudittautua epätietoisuuden valheelliseen turvaan kuin kohdata uusi mahdollinen pettymys.
-
Tässäpä tämä teksti on. :3
Narsistinen rakkaus on matka ihmisen sisimpään. Tunteisiin, kokemuksiin, kasvamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti